Avioero ei yksin päätä avio-oikeutta – merkittävä 10 vuoden määräaika
Moni ajattelee, että avioeron jälkeen puolisoiden väliset taloudelliset siteet katkeavat automaattisesti. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka avioliitto päättyy lainvoimaisella avioerolla, avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen voi jatkua siihen saakka, kunnes omaisuuden ositus on tehty.
Aihe nousi hiljattain esille myös mediassa, ja syystä. Käytännössä suuri määrä eronneista puolisoista ei koskaan tee virallista ositusta, vaikka juuri se on asiakirja, jolla puolisoiden varallisuussuhteet lopullisesti selvitetään.
Mikä on avio-oikeus?
Avio-oikeus tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että kummallakin puolisolla on oikeus saada osituksessa osa toisen puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Avio-oikeus voidaan sulkea pois esimerkiksi avioehdolla, mutta ilman avioehtoa se kuuluu lähtökohtaisesti molemmille puolisoille.
On tärkeää ymmärtää, että avioero ja ositus ovat kaksi eri asiaa:
- avioero päättää avioliiton;
- ositus päättää puolisoiden välisen avio-oikeuden.
Jos ositusta ei tehdä, avio-oikeus ei automaattisesti lakkaa.
Miksi ositus kannattaa tehdä viipymättä?
Osituksen lykkääminen voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia myöhemmin.
Esimerkiksi:
- omaisuuden arvo voi muuttua huomattavasti vuosien aikana;
- asiakirjoja voi kadota;
- näyttö omistussuhteista vaikeutuu;
- toinen puoliso voi menehtyä ennen osituksen tekemistä, jolloin asia siirtyy kuolinpesän hoidettavaksi;
- myös perilliset voivat joutua selvittämään vuosikymmeniä vanhoja varallisuuskysymyksiä.
Siksi osituksen tekeminen kannattaa, vaikka puolisoiden välit olisivat hyvät ja omaisuus olisi jo käytännössä jaettu.
Merkittävä lakimuutos: avio-oikeudelle tuli 10 vuoden vanhentumisaika
Aiemmin Suomen lainsäädännössä ei ollut määräaikaa sille, milloin ositus tuli vaatia. Tämä tarkoitti, että ositus saatettiin tehdä jopa vuosikymmeniä avioeron jälkeen.
Tilanne muuttui 1.6.2026 voimaan tulleella lakimuutoksella.
Nykyisin avio-oikeus vanhentuu pääsääntöisesti 10 vuoden kuluttua siitä, kun avioeropäätös on saanut lainvoiman, ellei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu esimerkiksi hakemalla tuomioistuimelta pesänjakajaa toimittamaan ositus. Kun avio-oikeus on vanhentunut, entinen puoliso ei voi enää vaatia toiselta tasinkoa avio-oikeuden perusteella. Lisäksi puolisot voivat halutessaan sopia kirjallisesti pidemmästä määräajasta, kunhan sopimus rekisteröidään lain edellyttämällä tavalla. Lakimuutoksen tavoitteena on lisätä oikeusvarmuutta ja ehkäistä tilanteita, joissa vuosikymmeniä vanhoja osituksia joudutaan selvittämään esimerkiksi kuolinpesissä.
Lakimuutokseen sisältyy myös siirtymäsäännöksiä, joten määräaika koskee tietyin edellytyksin myös ennen lain voimaantuloa päättyneitä avioliittoja.
Älä jätä ositusta tekemättä
Vaikka lakimuutos tuo selvän määräajan, se ei poista sitä tosiasiaa, että ositus kannattaa tehdä mahdollisimman pian avioeron jälkeen.
Huolellisesti laadittu ositussopimus:
- päättää puolisoiden välisen avio-oikeuden;
- ehkäisee myöhemmät riidat;
- selkeyttää omistussuhteita;
- helpottaa myöhempiä omaisuusjärjestelyjä ja perintöasioita.
Monessa tapauksessa ositus voidaan tehdä sovinnollisesti ilman pitkää riitaprosessia. Mitä aikaisemmin asia hoidetaan, sitä helpompaa ja edullisempaa se yleensä on.
Tarvitsetko apua osituksessa?
Jokainen avioero on erilainen. Erityisesti silloin, kun puolisoilla on yhteistä asuntoa, yritysomaisuutta, sijoituksia tai muuta merkittävää varallisuutta, kannattaa ositus suunnitella huolellisesti.
Autamme asiakkaitamme ositussopimusten laatimisessa, ositusneuvotteluissa sekä riitaisissa osituksissa. Ota yhteyttä, niin arvioimme tilanteesi ja autamme löytämään siihen oikeudellisesti kestävän ratkaisun.